Nahum 3
Niiniven synti
1Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täynnä valhetta ja riistoa. Ryöstäminen ei lopu. 2Kuuluu ruoskien ja vaunujen pyörien ääni. Hevoset kiitävät, vaunut hyppivät, 3ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. On paljon kaatuneita, kasapäin vainajia ja loppumattomasti ruumiita, niin että niihin kompastutaan. 4Kaikki tämä porton paljon haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan ja sukukunnat velhouksillaan. 5Katso, minä käyn kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan liepeesi kasvoillesi ja näytän kansakunnille alastomuutesi ja valtakunnille häpeäsi. 6Heitän likaa päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkisesti nähtäväksi. 7Niin tapahtuu, että kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelee, mistä etsin sinulle lohduttajia?" 8Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen äärellä vetten ympäröimänä, jolla oli virta linnoituksena ja meri muurina? 9Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja libyalaiset. 10Sekin meni karkotukseen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin. 11Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihollisilta. 12Kaikki sinun linnoituksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita. Jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun. 13Katso, sotaväkesi keskelläsi on naisia. Maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi. Tuli kuluttaa salpasi. 14Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin. 15Siinä tuli sinut kuluttaa ja miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin. 16Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet. Syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois. 17Sinulla on ruhtinaita kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu muurinrakoihin kylmänä päivänä. Auringon noustua ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat. 18Paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa. 19Auttamaton on tuhosi ja parantumaton haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, taputtavat sinulle käsiään. Sillä ketäpä pahuutesi ei olisi jatkuvasti kohdannut?
Copyright information for
FinSTLK2017